Valokuvatorstain 13. haaste 'onnellinen' toi mieleen, että onkohan aihevalinta tehty taikauskoisten hämäämiseksi tuon numeron kohdalla?  Monenlaista onnellista on elämässä ollut, mutta kuvan valitseminen on vaikeaa. Yhtenä sopivan abstraktina onnellinen-sanan käyttönä tuli mieleen vanha ja hiukan korni hitti 'Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...', josta Haloefektillä näyttikin olevan lisätietoja - maailma on pieni.

Lapsena sitä ei liikoja murehtinut, vaan oli vain onnellinen pienistäkin asioista (asenne, jota isompana pitää erikseen opetella). Tai luultavasti aika on vain unohduttanut ne ikävät asiat ja pelkästään hyvät muistuvat. Kätevä ominaisuus aivoissa!

Oheinen maisema on kasvukotini vieressä, kotitalo on tuolla oikealla pellon nurkassa puiden takana näkymättömissä. Keskellä olevassa yksinäisessä leveässä männyssä tuli mukulana kiipeiltyä ja majoja kaverien kanssa rakenneltua. Talvisin tuolta löytyi paikka rakentaa hyppyri minisuksille ja pakkasaamuna vesikelin jälkeen sai painella potkukelkalla pitkin peltoja.



Kuva onkin näemmä otettu pari vuotta sitten poikani synttäripäivänä! :-)