Viimeisimpiä harrastamiani teinilukemistoja oli Remo (sarjan nimi oli Surmaaja ensimmäiset 12 nroa - mikä kertoneekin jo jotain tyylilajista). Sarjan alussa rehellinen, perheetön ja orpo poliisi lavastettiin murhaajaksi, leikkiteloitettiin ja pakkovärvättiin yhden miehen sala-armeijaksi hoitamaan ongelmia, joita virallisesti ei voitu muuten selvittää. Pomonsa oli ainoa asiasta tietävä ja vastasi aina kulloiselle USAn presidentille. Remo Williamssin koulutti Sinanjun mestari, hassu korealainen 80-vuotias ukko, joka katseli saippuaoopperoita ja oli maailman tappavin ihminen - paras valtaapitävien vuokraama salamurhaaja jo faaraoiden ajoista lähtien.

Sinanju on se alkuperäinen taistelutaito, josta kaikki muut ovat muuttuneet ja huonompia versioita. Remo ja Chiun voivat väistellä luoteja, kiivetä sileitä seiniä, kävellä veden pinnalla, pidättää hengitystä tunnin, kaataa panssarivaunun, tappaa nopeasti sadoilla eri tavoilla jne jne. Muitten ylivoimaisten kykyjensä lisäksi Remo on ylivertainen myös seksissä, suunnilleen joka seikkailussa osaamista pitikin käyttää tiedon saamiseen ja mopoikäisellehän se oli tietysti mielikuvitusruokaa...

Aiheesta tehtiin yksi elokuva Remo - Aseeton ja vaarallinen, pääosassa Fred Ward, mutta vaikka olikin aikanaan suht katsottava muutamista lähdeteosrikkeistä huolimatta, niin ei oikein vetänyt katsojia ja jäi jatko-ositta. Alkuteokset ovat nimellä The Destroyer, josta löytyi ainakin kirjailijan oma sivusto www.warrenmurphy.com ja www.sinanju.net sekä kilpaileva www.sinanju.com. Olipa pika-artikkeli englanniksi Wikissäkin.