Kokeilimme penskojen kanssa varjovetoa, jota pyöritettiin rannalla melkein joka hotellin kohdassa. Kovan tuulen takia hoitivat tuota vauhdilla, lapset menivät ensimmäiseen vuoroon kahdestaan ja heti perään toisella varjolla minä. Kameraa ei saanut ottaa (onneksi kielsivät!), sainkin sen viime tingassa likalle, mutta unohdin aurinkolasit ja -hatun päähäni ja sitten pitikin olla kieli keskellä suuta, etteivät vain putoa mereen.
Hienot näköalat tuolta oli, mutta kuvien aikaleimoista katsottiin, että koko rinki kesti viitisen minuuttia, joten hyvää rahantekoa harrastivat. Koitan aina turvallisuutta varmistella ja tästä opas sanoi yhden putoamisen nähneensä, mutta kun näitä pyöri taivaalla taukoamatta, niin laskimme, ettei voi olla niin huono tuuri, että onnettomuus tulisi omalle kohdalle.
Seuraavaksi on tulossa kuvia Meksikon reissulta, onneksi homma viimein eteni, kun oli eiliseksi pienimuotoinen sukukerääntyminen ja tsemppasin esiteltävät järjestykseen. Tosin kuvat jäi näyttämättä, mutta ovatpa hoidettu.
