Aikaisempina blogiteemapäivinä olenkin tainnut sujuvasti olla huomaamatta koko asiaa ja blogannut jotain ihan muuuta (näemmä Tunisiaa ja auringonnousua).

Ympäristö tuli jo eilen APODia selatessa mieleen tästä päivän kuvasta, jonka ensin aioin blogata. Olin juuri lukenut uudesta Tiede-lehdestä ydinvoima-teeman artikkeleita ja tuosta kartasta näyttäisi, että Skandinavia on edelleen entisellään 250 miljoonan vuoden päästäkin, joten jätteensäilytykset saavat olla pitkään rauhassa.

maa250Mv.jpg

Säilytyksen turvallisuus ei artikkelien jälkeen tippaakaan huoleta, mutta enemmän vain pohdituttaa, että onko koko homma tosiaan vaivan arvoinen?! Säilytys ja purkamisrahat kerätään sähkön hinnassa, mutta eikö samalla tavalla voitaisi saada jokin muukin ratkaisu kannattamaan - vaikkapa aurinkoenergia?

Kuvan maapallo on niin kaukaista tulevaisuutta, että luultavasti silloin täällä ei ole enää mitään merkkejä ihmiskunnasta tai vahingoistamme (ellei sitten onnistuta jollain mokaamaan palloa pysyvästi Venuksen tapaiseksi). Ties vaikka joku seuraava rotu on silloin oppimassa omaa tietään ja ihminen joko unohdettu tai muuttanut muualle.

Optimismin oppi-isäni mukaisesti ajattelen, että paras tie eteenpäin on panostaa tieteeseen, jolloin voidaan kuluttaa vähemmän ja siistimmin (väestöräjähdys ei ole kadonnut minnekään, vaikka siitä ei puhutakaan enää). Tietämyksen myötä myös ihmiset vähitellen sivistyvät ja ehkä muutaman sadan vuoden kuluttua ei olisi enää sotia ja elämä reilumpaa kaikille. Raaka-aineiden riittävyyden takia avaruuteen pitää siirtyä, ja samalla vältetään pitämästä rodun 'kaikkia munia' täällä yhdellä pallolla, jos vaikka liian iso asteroidi sattuu osumaan koriin.

Ugh!