Tälläinen kirjoitus on jäänyt arkistoihin jo vuosia sitten. En tiedä onko totta vaiko joku vastaava vähitellen kansan parissa viritetty hieno puhe, kuin se amerikkalaisilla klassikoksi muodostunut intiaanipäällikkö-piippiipin syvällinen puhe ihmisestä ja luonnosta.

Oli miten oli, tämä on mielestäni HYVÄ! Oppisinpa elämään tuon mukaan.

Jos saisin elää elämäni uudelleen,
yrittäisin tehdä enemmän erehdyksiä.
Rentoutuisin, olisin pehmeämpi,
olisin hullumpi kuin olen ollut matkallani.
Olisi vähemmän asioita, joita ottaisin vakavasti.
Tarttuisin useampaan mahdollisuuteen,
matkustaisin enemmän, kiipeäisin useammalle vuorelle,
ylittäisin useampia jokia ja katselisin useampia auringonlaskuja.
Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja.
Minulla olisi vain muutama todellinen ongelma
ja vähemmän kuviteltua.
Ymmärräthän, olin yksi niistä ihmisistä,
jotka elivät ennakoiden, viisaasti ja järkevästi,
tunti tunnilta, päivä päivältä.
Toki minulla on ollut hetkeni
ja jos voisin elää elämäni uudelleen,
minä olisin kokenut niitä paljon enemmän.
Itse asiassa en yrittäisikään muuta,
vain silmänräpäyksiä, toinen toistensa jälkeen
sen sijaan, että olen elänyt niin monta vuotta etukäteen.
Olen yksi niistä ihmisistä, jotka
eivät menneet minnekään ilman kuumemittaria,
lämminvesipulloa, suuvettä, sadetakkia ja laskuvarjoa.
Jos voisin elää elämäni uudelleen,
matkustaisin paljon kevyemmällä kantamuksella,
paljon kevyemmällä kuin tässä elämässä.
Aloittaisin paljain jaloin kulkemisen aikaisin
ja jatkaisin pidemmälle syksyyn.
Ajaisin karusellissa ja pyydystäisin lumihiutaleita,
tapaisin useampia ihmisiä, poimisin kukkia ja tanssisin enemmän.
Jos voisin elää elämäni uudelleen.
Mutta ymmärrän, että en voi.

Nadine Stair, 85v.