Tuosta alla mainitusta hauskasta Minä, Lucifer -kirjasta tuli taas mieleen oma sekavainen suhteeni uskontoon: toisaalta edelleen muistan joskus nukahtamista yrittäessäni äidin opettaman levollenlaskenluojaniarmiasollos-rimpsun; toisaalta erosin kirkosta reilu vuosi sitten (älkää kertoko äidille, anopille, kummitädille). Ja kuitenkin viikko sitten kävin vaimon mukana kirkossa, osallistuin sujuvasti ehtoolliselle ja muistista laskeskelin isämeitää (tarkennuksena, että olikohan ensimmäinen tälläinen käynti nyt kuudessa yhdessäolovuodessa).

WhyDoesGodHatesAmputees-sivusto iski selkeydellään ja loogisuudellaan tälläistä tunnustuksellista skeptikkoa; paikka on kylläkin suunnattu enemmänkin raamattua kirjaimellisesti totena pitävien järkevöittämiseen. Samat perustelut eivät pure niihin, jotka pitävät raamattua tulkittavana idea-kirjana - tulkinta vain on aina tulkitsijan vallassa, joten tulkintoja löytyy yhtä monta kuin tulkitsijaakin. Pahaa on tehty uskon varjolla, mutta se ei ole uskonnon vika, vaan niitten asiaa haluamallaan tavalla tulkitsevien vetäjien. Ilman uskontoa se pahuus ei olisi jäänyt tekemättä, oikeutus vain olisi keksitty jostain muualta.

Toista dualistisen ajatteluni puolta edustaa mainio leffa Dogma, jonka tekijä Kevin Smith on itse saanut katolisen kasvatuksen, mutta muokannut siitä (ainakin tuon leffan perusteella) itselleen _idean_ mistä (kristin- tms)uskossa on kyse. Esim seuraava välkky lainaus leffasta:

Bethany: You're saying that having beliefs is a bad thing?
Rufus: I think it's better to have ideas. You can change an idea. Changing a belief is trickier.

Oma 'uskonnollisuuteni' on jokin pieni epämääräinen scifi-harrastajan romanttinen ajatus jostain Gaia-tyyppisestä tietoisesta maailmankaikkeudesta, mutta enpä tosiaankaan ajattele sen elämäämme seuraavan - tuohon pätee sama kuin klassiseen Jumalaankin, todistaminen suuntaan tai toiseen on mahdotonta. Mutta hyvää kannattaa tehdä vaikkei olisikaan ketään tont..enkeliä ikkunan takana vahtimassa.

Lukemani perusteella kaikkien uskontojen 'perusideat' ovat mielestäni hyväksyttäviä ja hyväntahtoinen, ihmiset vain tulkitsevat niitä oman halunsa ja etunsa mukaan (ja koska en usko, että yksikään pyhistä kirjoista on oikeasti Jumalasta peräisin, niin kaikki tulkinnat kuvaavat vain tulkitsijansa moraalista tasoa.). Tuoreimmaksi näistä hyvä-idea-huono-toteutus -jutuista voisi ajatella kommunismin; sehän on vähän kuin uskonto ilman Jumalaa. Siinäkin on hyvä ajatus, mutta ihmisen keskivertoluonne on kaikki toteutusyritykset torpedoinut ja käytännössä sitä ei varmasti olekaan mahdollista saada toimimaan tarkoitetulla tavalla.
 

--

Vuoden 2015 Timon jälkikirjoitus: 
näin melkein tasan kymmenen vuotta myöhemmin voi tähän lisätä (jos joku sattuu näin vanhaan vielä harhautumaan), että periaatteessa OK-juttuja tuossa kirjoitin, mutta mielipiteeni asiasta on kyllä vaihtunut ateismiksi. Dawkins and Enqvist ovat kirjoittaneet asiasta niin perustellusti ja tiede on niin paljon löytänyt selityksiä, että en usko minkään yliluonnollisen olemassaoloon. Yritän vain elää hyvin ja saada maailmasta ehkä hiukan paremman paikan.

Niin ja uskonnot - tekevät kyllä monelle hyvää, mutta kokonaisuutena katsoen ovat yksi ihmisen huonoimmista keksinnöistä. Jos kaikki siihen (+ tietysti armeijoihin) käytetyt resurssit olisi sijoitettu koulutukseen ja tieteeseen, niin sodat olisivat historiaa, ihmiskunta olisi jo levittäytynyt aurinkokuntaan eikä kenelläkään olisi nälkä.