Minä, Lucifer -kirjan kansiEilisen kurssin paluumatkalla Hesasta luin viimein loppuun Glen Duncanin kirjan Minä, Lucifer. Kirjan viipyminen kauan tuossa sivupalkin luettavana-laatikossa ei johtunut kirjasta, vaan tuosta Toppystä, joka tekee telkkarin katsomisen entistä helpommaksi... Hö.

Itse kirja olikin aika terävää tekstiä ja toi mieleen uskontopohdintoja, joista alustin jo yhden blogimerkinnän tulevaksi lähipäiville. Joissain jutuissa Lucifer on kuvattu pikkutuhmaksi humoristiseksi tyypiksi, mutta ei tässä. Tämä sankari tekee oikeasti pahaa ja kertoo loogisen syynkin asenteelleen, pahuudelle yleensäkin ja karkoitukselleen taivaasta.

Muutaman kerran tuntui Luciferin pahuus-pohdiskelut vähän ahdistavankin tutuilta, joten viihteen lisäksi kirjasta saa paljon ajateltavaa. Suosittelen!