Tänään puoli neljän aikaan aamuyöstä tuli Timolle taas vuosi lisää - oikeastaan päivä kerrallaanhan sitä on kertynyt, ei sentään kerralla kolahtanut. Vuodet vain vilajaa niin kovin nopeesti, kokonaista 41 jo takana. Aikuiseksi pitäisi itsensä tuntea, mutta ei ihan aina siltä tunnu, tai no joskus nuorempien touhuja seuratessa kyllä enemmän, muttei tosiaankaan omista tekemisistään saa sellaista kuvaa.

Olenko elämäni puolivälissä, vaiko vasta alle, eihän 90 vuotta ole mikään kovin poikkeuksellinen meidän sukupolvelle; toisaalta yksi tuttu kuoli toissa vuonna syöpään suunnilleen nykyisessä iässäni, eli eipä mistään voi olla kovin varma. Jokainen päivä kannattaisi elää 'viimeistä päivää'.

(Aikuisuudesta vielä sen verran, että olisi 155cm Salomon lumilauta ja Salomon S2-siteet myynnissä uusiin vaihdon takia... Heitä vaikka kommenttia, jos kiinnostaa. :-)