Vuosi sitten mainostin Kingin mukavaa kirjaa Kirjoittamisesta ja kerroin, että ainoa vapaaehtoinen tarinointini paperille on ollut alle kymmenvuotiaana aloitettu scifi-juttu. Nyt tarkemmin ajatellen huomasin, että sehän ei olekaan totta!

Taannoin foorumiaktivistina aloitin raapale-ketjun ja sinne kirjoitin itsekin 14 raapaletta. Niitä en taida vielä julkistaa, mutta nyt voisin Kalaksikukon sanoin kertoa ainakin mitä raapaleet ovat:

Englantilaiset opiskelijat kehittelivät "drabble":ksi kutsumansa pienoisnovellin iltojensa ajanvietteenä. Sateisilta saarilta Suomeen kulkeuduttuaan kummajainen sai Johanna Sinisalon ystävällisellä avustuksella nimekseen osuvasti "raapale". 

Raapaleen syvin olemus kätkeytyy sen kokoon, sillä raapale on sci-fi- tai fantasia-aiheinen pienoisnovelli, jonka pituuden täytyy olla ehdottomasti tasan sata (100) sanaa. Pidempänä tai lyhyempänä tuotos ei enää ole aito raapale, olipa se kirjallisesti kuinka ansiollinen tahansa. Otsikkoon ja väliotsikkoihin saa käyttää lisäksi korkeintaan viisitoista sanaa. 

Lyhyydestään huolimatta raapale ei saisi jäädä pelkäksi vitsiksi, vaan siitä pitäisi löytyä parhaimmillaan samat ainekset kuin mistä tahansa muusta hyvästä novellista. Raapaleen avulla voi erinomaisesti toteuttaa ideat, joista ei riittäisi ainesta tavalliseen novelliin.

Raapaleita löytyy netistä tietysti Kalaksikukosta, tuolla omasta mielestäni hyvä aloitusjuttu on ainakin Keksintö. Google tietysti löytää niitä lisää.