Perjantaina katsottiin Juno ja oli niin hyvä, että nyt viimein katsottiin myös hyllyssä odottanut saman ohjaajan Thank You for Smoking.

Wau! Molemmat on hyvien IMDb-pisteidensä arvoisia. Eli ei ole Ivanin-poika Reitmannin taidot sattumaa, koska on peräkkäin tehnyt kaksi tuollaista elokuvaa!

Jälkimmäinen kertoi karmivan kutkuttavan tarinan sulavasti tupakkateollisuuden puolesta lobbaavasta miehestä, joka pystyy puhumaan itsensä voitolle vaikka mistä. Mustaa huumoria parhaimmillaan.

Juno taas on vielä enemmän hyvän mielen elokuva, koska sankarin puolella olemisesta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Tarina kertoo 16 vuotiaan teinitytön raskaudesta ja miten etsii vauvalleen parasta adoptiokotia. Terävän hauskaa dialogia ja luontevat henkilöhahmot, erittäin suositeltavaa.