Huuto49 kirjan kansiKriitikon kehujen innostamana Thomas Pynchonin kirja Huuto 49 tuli poimittua lukulistalle ja nyt joululomalla sen pikaisesti luinkin.

Onneksi teos oli näpsäkän lyhyt, koska itselleni tämä kuuluisa(?) teos vuodelta -66 ei oikein iskenyt. Esimerkiksi puolessa välissä käytettiin 13 sivua kertomaan erään näytelmän kulkua (tosin sisältö oli kyllä melko keskeinen itse kirjan juoneen) ja muutenkin meno oli rauhallista haahuilua...

Enemmän kiinnostavalta kuulosti kirjailijan omat tiedot, yksi harvoja tunnettuja valokuvaansa on otettu 1957 ja on suunnilleen koko uransa ollut täysin poissa julkisuudesta. Ainoa kerta, kun äänensä on kuultu, oli esiintyminen Simpsonien jaksossa piirrettynä itsenään paperipussi päässä.

Paljon tuolla Risingshadow-kirjasivulla oli kehuja, joten eipä niiden tarkastamiseen omalta kohdalta kauaa mene noin kapean kirjan kanssa (223 harvaa ja pientä sivua).