Pitkään pidin muistilapputiedostossa tallessa sanontaa, joka olisi hieno aloitus johonkin filosofointiin. Tähän sen voisin käyttää - eli Matrixista agentti Smithin sanoin:

I'd like to share a revelation that I've had during my time here... tcool.gif

Mielestäni rasismi ole vain valkoisten 'ominaisuus', vaan kaikkien ihmisten tyyli suhtautua kaikkeen vieraaseen - ja sama toimii jollain tasolla myös mies-nainen suhtautumisissa molempiin suuntiin. Oma ryhmä on se omasta mielestä normaalitaso, jossa ymmärretään erilaisuuksien olo. Ne muut tulee herkästi niputettua erilliseksi ryhmäksi, josta voi tehdä yleistyksiä, kummia ennakko-odotuksia ja helposti tuomita muutaman yksilön perusteella.

Sama siis pätee naisiin/miehiin, valkoisiin, mustiin, aasialaisiin... ihmisiin. Vaimo oli aikoinaan kolme vuotta töissä Namibiassa ja siellä itse vähemmistönä ollessaan oli kuulemma täsmälleen samaa rasismia / ennakkoluuloa huomannut.

Tuosta ei pääse uskoakseni eroon muuten kuin pitkää tietä Valtaojankin hahmottelemalla tavalla, eli muutamien sukupolvien aikana varallisuuden vähitellen kasvaessa koko maapallolla, sitä myötä koulutustason parantuessa + tiedon lisääntyessä ja ihmisten 'sekaantuessa' parisuhteissa kauempaa tuleviin. Ehkä hiukan Vonnegutin sanoin: "Pimeä keski-aika ei ole vielä päättynyt"...

Aiheeni näyttää ehkä pompahtavan tyhjästä, mutta oikeastaan tämä on vain pyörinyt päässä esim suositeltavan Crash-leffan jälkeen, lehtien somaliyleisönosastojutuista ja vaikka Susupetalin pettämistarinan kommenteissa vilahtaneissa sanamuodoissa.