Valokuvatorstain aiheena oli lempparikirjailijani Kurt Vonnegutin kirjoittama lause:

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.    
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

Taas hankala aihe, vaikka nyt osallistuja löytyi kyllä nopeammin. Torstaihin olen nyt näistä viime matkoista löytänyt osallistujat ja tämä on Mauritiukselta viimeisen illan kävelylenkiltä hotellin läheltä, jossa tien varrella löytyi kiviaitaa, pari golf-kenttää ja oheinen hautausmaa.

Local cemetary

Elämäkin valuu elohopeamaisen nopeasti ohi ja lopulta kohtalona on hauta, onneksi sinnekin paistaa aurinko. Oma matkani on toivottavasti vasta puolivälissä, Kurtilla se valitettavasti jo loppui. Samalla sain tähän kakkosia ja ykkösiä paljon, kuva tulee esille 22.11. klo 22.11 ja Kurt Vonnegut oli syntynyt 11.11.22 ja tuossa tekstissä on sama päivä neljä vuotta aiemmin. Isäni on jopa tuntenut miehen, jonka syntymäpäivä oli 11.11.11. Paljon ykkösiä!