Ennen standupin tuloa suosituksi Suomessa telkkarissa nähdyt USAn standup-koomikot tuntuivat pääosin jotenkin teennäisiltä ja hauskattomilta, mutta nyt suomalaisten omalla suomalaisella tyylillä vetämät jutut ovatkin iskeneet aika hyvin!

Eilen mentiin ekan kerran Vaasan Sky:n standup-iltaan ja taitaa tulla mentyä sinne jatkossakin - sinne on tulossa syksyllä Andre Wickström! Jeeeeeee! (Päivänä jolloin ollaan pääsemättömissä. Yyyyyyy! Onneksi nähtiin mies jo Komiikkaa kansalle-showssa). Andren kohtaloksi voi helposti koitua oma julkisuutensa. Standupin perusvaatimus ainakin mulle on, että juttu on uusi ja yhden ihmisen raja kirjoittaa koko ajan uusia vitsejä on kuitenkin rajallinen. Tuollainen Suomen standup-kuningas kuin Andre joutuu väkisinkin käyttämään samoja tarinoita muutamaan kertaan ja toisella kerralla vanhoista vitseistä tulee vähän väkinäinen olo (= 'hehe').

Asiaan. Tuli eilen vastaan uusi tuttavuus Teemu Vesterinen, joka olikin aika hyvä tyyppi! Jotenkin kaikki Jyväskylän murteella puhuvat standup-koomikot tuovat mieleen Ismo Leikolan... Mika Eirtovaara oli eilen meille se 'illan julkkisnimi' ja kärsi valitettavasti tuosta vanhavitsi-ongelmasta. Lisäksi sellainen liikaa fyysinen 'huutava' esiintyminen ei mulle tälläisenä hiukan väkinäisenä hekoheko-miehenä tunnu omalta.

Taas tuli mieleen, että olisikohan musta standup-koomikoksi? Toisaalta oon aina inhonnut julkista esiintymistä; ajatukset jähmettyy, ääni tuntuu entistä honottavammalta, posket punertuu lisää jne... mutta sitten välillä tutussa porukassa on jokin tilanne mennyt aika hyvinkin. Voi tietysti olla, että karehdin vain enemmänkin sitä hauskojen juttujen kirjoittamisen osaamista kuin juttujen kertomista. Mutta haluaisinhan mä olla myös astronautti, scifi-kirjailija, vapaasukeltaja, riippuvarjolentäjä ja ammattivalokuvaaja.