Ennen standupin tuloa suosituksi Suomessa telkkarissa nähdyt USAn
standup-koomikot tuntuivat pääosin jotenkin teennäisiltä ja hauskattomilta,
mutta nyt suomalaisten omalla suomalaisella tyylillä vetämät jutut
ovatkin iskeneet aika hyvin!
Eilen mentiin ekan kerran Vaasan Sky:n
standup-iltaan ja taitaa tulla mentyä sinne jatkossakin - sinne on
tulossa syksyllä Andre Wickström! Jeeeeeee! (Päivänä jolloin ollaan
pääsemättömissä. Yyyyyyy! Onneksi nähtiin mies jo Komiikkaa kansalle-showssa). Andren kohtaloksi voi helposti
koitua oma julkisuutensa. Standupin perusvaatimus ainakin mulle on,
että juttu on uusi ja yhden ihmisen raja kirjoittaa koko ajan uusia
vitsejä on kuitenkin rajallinen. Tuollainen Suomen
standup-kuningas kuin Andre joutuu väkisinkin käyttämään samoja
tarinoita muutamaan kertaan ja toisella kerralla vanhoista vitseistä
tulee vähän väkinäinen olo (= 'hehe').
Asiaan. Tuli eilen vastaan uusi tuttavuus Teemu Vesterinen, joka olikin aika hyvä tyyppi! Jotenkin kaikki Jyväskylän murteella puhuvat standup-koomikot tuovat mieleen Ismo Leikolan... Mika Eirtovaara
oli eilen meille se 'illan julkkisnimi' ja kärsi valitettavasti tuosta
vanhavitsi-ongelmasta. Lisäksi sellainen liikaa fyysinen 'huutava'
esiintyminen ei mulle tälläisenä hiukan väkinäisenä hekoheko-miehenä
tunnu omalta.
Taas tuli mieleen, että olisikohan musta standup-koomikoksi? Toisaalta
oon aina inhonnut julkista esiintymistä; ajatukset jähmettyy, ääni
tuntuu entistä honottavammalta, posket punertuu lisää jne... mutta
sitten välillä tutussa porukassa on jokin tilanne mennyt aika hyvinkin.
Voi tietysti olla, että karehdin vain enemmänkin sitä hauskojen
juttujen kirjoittamisen osaamista kuin juttujen kertomista. Mutta
haluaisinhan mä olla myös astronautti, scifi-kirjailija,
vapaasukeltaja, riippuvarjolentäjä ja ammattivalokuvaaja.
torstai, 15. syyskuu 2005