Kulta tuo Hesarista mua kiinnostavia juttuja näytille ja eilen tuli digikamerajuttu. Niissä taas kummastutti se asenne, että vain ne printatut kuvat ovat arvokkaita, käytettäviä ja jäävät 'eloon', koneella olevat kuvatiedostot muka unohdetaan?! Käyttäjäkohtaisia makuasioita sanon minä!

En ole filmiaikana ollut mikään kovin ahkera valokuvaaja, kuvia tuli vaihtelevasti 80-150 vuodessa. Silti tuolla parven perällä on iso laatikko lajittelemattomia paperikuvia noin kymmeneltä vuodelta, joiden järjestely on ollut koko ajan isompi kynnys kasan kasvaessa. Nekö muka ovat jotenkin parempia ja käyttäjäystävällisempiä?

Meillä molemmat pitää digikuvia ylivoimaisina paperisiin verrattuna: vaimo ei näe hyvin, joten kuvien katsominen 19 tuumaiselta monitorilta on juhlaa pienien kymppikuvien rinnalla. Itse pidän etuina lisäksi teksti-hakua kuviin, pölyisten tilasyöppöjen kuvakasojen puuttumista, kantamisen + esittelyn mukavuutta (kannettava on muutenkin mukana joka paikassa), sukulaisille monistamisen helppoutta, yhden selityksen riittämistä koska kaikki näkee kuvan samaan aikaan, nettikäytettävyyttä, kaikki/best-of esittelyn mahdollisuutta jne jne.

Digityytyväisyyttä lisää sekin, että digikuvat on dokumentoitu alusta alkaen kunnolla; toki tuo olisi paperikuviinkin auttanut, se yritys vain lopahti. Lisäksi kehitin talletussysteemin, joka ei ole riippuvainen vanhentuvista ohjelmista/tietokannoista. Nyt kun jatkossa vain pitää huolta varmuuskopioinneista, niin lastenlapsilla on aikanaan katsottavaa kyllästymiseen asti.