Kulta tuo Hesarista mua kiinnostavia juttuja näytille ja eilen tuli
digikamerajuttu. Niissä taas kummastutti se asenne, että vain ne
printatut kuvat ovat arvokkaita, käytettäviä ja jäävät 'eloon',
koneella olevat kuvatiedostot muka unohdetaan?! Käyttäjäkohtaisia
makuasioita sanon minä!
En ole filmiaikana ollut mikään kovin ahkera valokuvaaja, kuvia tuli
vaihtelevasti 80-150 vuodessa. Silti tuolla parven perällä on iso
laatikko lajittelemattomia paperikuvia noin kymmeneltä vuodelta, joiden
järjestely on ollut koko ajan isompi kynnys kasan kasvaessa. Nekö muka
ovat jotenkin parempia ja käyttäjäystävällisempiä?
Meillä
molemmat pitää digikuvia ylivoimaisina paperisiin verrattuna: vaimo ei
näe hyvin, joten kuvien katsominen 19 tuumaiselta monitorilta on juhlaa
pienien kymppikuvien rinnalla. Itse pidän etuina lisäksi teksti-hakua
kuviin, pölyisten tilasyöppöjen kuvakasojen puuttumista, kantamisen +
esittelyn mukavuutta (kannettava on muutenkin mukana joka paikassa),
sukulaisille monistamisen helppoutta, yhden selityksen riittämistä
koska kaikki näkee kuvan samaan aikaan, nettikäytettävyyttä,
kaikki/best-of esittelyn mahdollisuutta jne jne.
Digityytyväisyyttä
lisää sekin, että digikuvat on dokumentoitu alusta alkaen kunnolla;
toki tuo olisi paperikuviinkin auttanut, se yritys vain lopahti.
Lisäksi kehitin talletussysteemin, joka ei ole riippuvainen
vanhentuvista ohjelmista/tietokannoista. Nyt kun jatkossa vain pitää
huolta varmuuskopioinneista, niin lastenlapsilla on aikanaan
katsottavaa kyllästymiseen asti.
torstai, 3. marraskuu 2005