Tiulin haastamana ("Haastan jokaisen kertomaan blogissaan jostakin pettymyksestään, joka vieläkin kaivertaa.") rupesin miettimään jotain pitkään harmittanutta. Kaikkea pienempää tietysti löytyy, pähkin välillä liiankin kauan jotain asiaa, jota ei voi enää miksikään muuttaa. Isompaakin löytyy, esim joitain asioita lasten kanssa olisi voinut tehdä toisin, mutta ne pitää vain muistaa jatkossa opetuksina.

Pisimpään muistamani pettymys taitaa olla kuin jäin vaille Hymypoikapatsasta ala-asteella silloin joskus 70-luvulla. Patsaan saaja valittiin joka vuosi arvalla, jo voittaneita ei saanut äänestää ja kuudennella olin jo melkein kohdalla, mutta patsas osuikin naapurin pojalle (jonka kanssa ala-asteen ajan kaveerattiin). Ironista kyllä tämä voittaja on ollut jo muutamaan kertaan vankilassa ja ainakin viime vuonna näkyi lehdessä taas yksi maininta uudesta tuomiostaan.

Aiheesta yleensäkin tulee mieleen kuulemani viisaus, jonka tosiaan näyttää pitävän paikkansa: Yleensä kadutaan niitä asioita, jotka jäivät tekemättä, ei niitä, joita tuli tehtyä.

Jatkan tätäkin meemiä Tee-se-itse -tyylisenä haasteena. Eli jos haluat jatkaa tehtävää, niin siitä vain! Ja jos jatkat, niin heittäisitkö asiasta kommentin tämän viestin jatkoksi, niin tiedämme tulla katsomaan.