Grapevine-ilmaislehdessä oli juttu miten sisarussarjassa 'sijainti' voi vaikuttaa luonteeseen (kuten tietysti sisarusten puutekin). Kuulemma 90% Nobelin palkinnon saajista olisi perheen ainoita lapsia, vanhempien jakamattoman huomion kun pitäisi antaa parhaimmillaan hyvän ponnahduslaudan elämään.

Sisarussarjan vanhimmat kuulemma tulevat usein vastuuntuntoisiksi suojelijoiksi, nuorin hurmaavaksi seikkailijaksi ja keskimmäiset taiteellisiksi diplomaateiksi. Hiukan tuntui taas tuo juttu amerikkalaistyyliseltä yleistämiseltä, mutta toisaalta tuntuu, että voihan tuossa kuitenkin perääkin olla! Poikkeuksiahan löytyy joka paikasta, mutta ehkä tuo maailman perheistä saattaa jonkinlainen keskiarvosuuntaus olla.

Saman tyylistä sisaruspsykologiaa oli jostain lukemassani teoriassa, että tytöillä esikoisuus antaisi elämään hiukan itsenäisemmän pohjan, kuin jos perheestä löytyykin sille tytölle jo isoveli. Pojilla tuo järjestys taas ei vaikuttaisi yhtä paljon. Taisi jäädä mieleen tuo vain sen takia, että oma esikoinen on tyttö ja poika tuli sitten seuraavana... gsmile.gif