Hiljaisen poukaman himolisko-kirjan kansikuva
Lennoilla ja hotelli-iltoina tuli luettua loppuun blogin reunan luettavana-laatikon edellinen asukas Christopher Moore: Hiljaisen poukaman himolisko, joka oli mielestäni oikeastaan yhtä hyvä kuin seuraava suomennos Pyrstö.

Kirjassa vuorottelivat kertojina eri keskushahmot pahiksista hyviksiin, jopa merihirviö ja yhden hahmon koira, jotka molemmat olivat uskottavasti erilaisia kuin ihmiskertojat. Huumori oli mukavan vähäeleistä ja liikoja yrittämätöntä, parissa kohdassa huomasin hekottelevani ääneen, mitä ei nykyään enää kovin usein tapahdu. Eli suositeltava kirja tosiaankin!

Huomasin kirjatietoja etsiessäni, että Benrope oli tätä kehunut jo reipas vuosi sitten; hyvä maku meillä! :-)