Tämän viikkoinen valokuvatorstain aihe 'hoitaa, hoivata' toi päähän heti elämäni toistaiseksi ainoan kipsauksen 2004-pääsiäisenä, eikä mieli suostunut enää muuta assosioimaan. Itseni tällä kyllä nyt nolaan - kunnia menee, mutta maine kasvaa.

Reippaassa vauhdissa tasaisessa tyhjässä mäessä huomasin äkkiä pyöriväni kärrynpyörää ilman käsiä. Kypärä ja rannesuojat pitivät ne osat ehjinä ja lumilauta ei päästä jalkoja vääntymään. Lisää hurjia yksityiskohtia täällä, kuvassa nilkkoja viilennetään pussilumella.



Vaasassa eka lääkäri väänteli ja sanoi tuskin mitään murtuneen, mutta suositteli röntgeniä varmuuden välttämiseksi. Kuvia otettiin muutamat ja vielä lisää ja kolme lääkäriä niitä käänteli, kunnes suosittelivat 3D-kuvaukseen menoa. Siellä selvisi, että ihmiskehon ainoa luu, joka ei ole jänteillä tms kiinni missään (telaluu = talus) oli maan ja kehon välissä saanut tärskyn ja haljennut.

Neljä päivää kipsauksesta oli kämpän muutto... mutta niin vain istualtaankin muuttolaatikot tyhjenivät ja sukulaiset auttoi. Molempien jalkojen venähtäneet nivelsiteet paranivat myös aikanaan.

Ja Tarja mua hoiti ja hoivasi.