Äiti soitteli eilen alkuillasta, joku yläasteella rinnakkaisluokalla ollut kaveri oli kuollut vatsasyöpään. Jälleen muistutus, ettei kannata odottaa elämästä nauttimista 'sitten joskus' vaan pitää yrittää löytää sopiva tasapaino arkielon ja nautiskelun välillä. Saisikohan sen vuorotteluvapaan toteutettua parin vuoden kuluessa ja menisi käymään vaikka täällä:


(piti nyt jälkikäteen jakaa juttuja erikseen, että saa noi kategoriat kunnolla käyttöön näille kirjoituksille)