Viime yönä (kun olisi pitänyt nukkua) tuli luettua loppuun Crichtonin Saalistaja -kirja, jonka oheinen arvostelu Kaleva-lehdessä oli aika oikeaan osuva.

Juttu tosiaan oli nanokone/teknologia-pelottelua, mutta toisaalta pelottelustahan saakin enemmän jännitystä kuin jostain auvoisesta utopiasta. Kalevan arvostelijasta poiketen pidin kyllä henkilökuvausta suhteellisen hyvänä. Koti-isän älykkäisiin itsesäälimurehtimisiin oli helppo päästä mukaan - ehkä löysin niistä joitain omia piirteitäni?

Tiede-lehdessä on nanotekniikan uhista kiinnostava artikkeli, jossa on käsitelty tämänkin romaanin pelottelukohtia (samassa lehdessä oli vielä toinenkin nanokonejuttu). Itse luotan sen verran tiedenaisten ja -miesten keskimääräiseen moraalin tasoon, että nanotutkimusta ei mielestäni kannata missään nimessä lopettaa. Tällaiset kirjojen kauhukuvat olettavat yleensä niin pitkälle meneviä kehitysaskeleita, että sellaisia ei luultavasti vielä sataan vuoteen saavuteta. Sama kuin ne 50-luvun kuvitelmat 70-luvulla käytettävistä autojen ydinreaktoreista...

---

Ja syrjähyppynä anomus sivustomme natsisurffaajille (= hauska Troma-viittaus) ja muille kaistankäyttäjille: älkää tupakoiko! Lopettakaa! Töihin tullessa näin nuoren tytön viereisessä autossa polttamassa ja jotenkin naisen tupakointi on vielä kamalamman näköistä kuin miesten. Naistenhan pitäisi olla järkevämpiä kuin miesten!? :-/ Paria tupakoivaa olen aikoinaan suudellut ja sen maun huomaa liiankin selvästi.