Punaiset huuletJa näin päästiinkin sitten reissuraportin loppuun. Puolen tunnin metroilun jälkeen juoksimme tyttären kanssa perinteisesti viime tingassa katsomaan Rocky Horror Picture Show-leffan tätä näytöstä (elokuvateatteri Genesis). Vaimo ja anoppi valitsivat Andrew Lloyd Webberin musikaalin Woman in White ja loput lepuuttelivat hotellilla (kaikki kehuivat omaa valintaansa).

Niille, jotka ihmettelevät tuota Rockya, kuvaa ja yleensäkin asiaa löytyy Wikistä kattava selitys ilmiöstä (englanniksi). Lyhyesti kerrottuna kyseessä on kulttileffaksi muuttunut vuoden 1975 RHPS-elokuva (pääosissa esim Tim Curry, Susan Sarandon ja Meatloaf), jota parhaimmillaan esitettiin viikottain ja samat ihmiset kävivät joka näytöksessä. Osa pukeutuu roolihahmoiksi ja osallistuvat tanssimalla & näyttelemällä kankaan edessä. Kaikki laulavat mukana, huutelevat vakioherjoja elokuvalle, heittelevät riisiä hääkohtauksen aikana jne jne. Virallinen Rocky-sivusto kertoo lisää esim. osallistumisesta Participation-sivulla.

Kuva siis LessVulnerable:n näytöksestä. Kävin vuonna -98 katsomassa New Yorkissa vastaavan esityksen ja hauskoja kokemuksia olivat molemmat! :-)
60424704_ff1fd0db37.jpg

Seuraavana aamuna kirjauduttiin ulos hotellista ja käytettiin vielä aamupäivä hyödyllisesti. Naisväki vieraili St. Paulin katedraalissa ja minä johdatin muut London Eye-maailmanpyörälle. Vaikkei etukäteislipuilla säästä rahallisesti, niin olisi ne kannattanut ottaa jonottamiselta välttymiseksi. Ulkona oli vielä toinen jono laitteeseen (nyt ei-sesonki-aikana onneksi vain 30 min) ja lopuksi päästiin sisäänkin. Mutta näkymät olivat hienot!

60424705_28ba57ce9c.jpg

Vielä pikapurtavaa, metrolla Liverpool-asemalle, Standsted express-junalla kentälle ja lähes viimeisinä koneeseen. Suomessa sitten ihailtiinkin lumisia maisemia...