Jossain blogissa tuli hiljan puheeksi Moulin Rouge-leffa ja Tarja katselikin sen ties monentenako uusintana. Ja minä kirmasin aina telkkarin paikalle, kun jokin tuttu sävel alkoi soimaan.Tätä Baz Luhrmannin mestariteosta pystyy tosiaan katsomaan vaikka miten monesti ja aina vain löytyy jotain uutta bongattavaa. Juoni on simppeli, mutta klassinen, vauhtia ja huumoria riittää, ja tietysti tunteitakin paljon!
IMDb:n triviasivulta löytyy paljon kiinnostavia taustatietoja elokuvasta, mutta sielläkään ei näkynyt yhtä kuulemaani silmiinpistävää tietoa: nimittäin tässä elokuvassa olisi kuulemma jonkinlainen ennätys leikkausten määrässä. Kun elokuva pääsee vauhtiin, niin yhtä kuvakulmaa ei tosiaankaan näytetä kuin sekunnin-pari, mutta silti menoa on luonteva seurata. Väriä, tapahtumia ja tavaraa on niin paljon, että sitä seuraa lumoutuneena.
Musiikissa löytyy kaikkea mahdollista tuttua, Marilyn Monroesta Nirvanaan ja operamusiikin kautta Stingiin. Äänellään mukana olivat Ozzy Osbourne ja Placido Domingo ja keijuna Kylie Minogue.
Arvosana:
